Julkaistu 9.10.2019
Ennen ensimmäistä ääntä ei sävellyksestä ole olemassa mitään. KYL:n sävellyskilpailun voittajateos sai alkunsa Teemu Tommolan pianon ääressä kokeillen ja erilaisia sointuja improvisoiden.
Tommola oli oivaltanut, että haluaa säveltää KYL:lle nimenomaan hidasta musiikkia. “Kuuntelin KYL:n äänitteitä ja halusin säveltää jotain, mikä tukisi kuoron soinnillisia vahvuuksia,” Tommola kertoo. Oivalluksen pohjalta syntyi musiikkia, jossa on aikaa kuunnella äänen sointia parhaimmillaan.
Sävellysprosessin alkuvaiheessa Tommola käyttää työkaluinaan vain lyijykynää ja nuottipaperia. Kun pianon ääressä on hahmottunut jokin selkeä idea, siirtyy Tommola työpöydän ääreen kehittelemään ideasta raakamateriaalia teokseen. Silloin nuottipaperille piirtyy sointuluetteloita sekä mahdollisia tekstirytmejä. “Tietokoneen ääreen siirtymistä pyrin lykkäämään usein mahdollisimman pitkään. Nuotinnosohjelman rajoitukset voivat herkästi sanella sitä, mihin suuntaan sävellys alkaa kulkea.”
Voittoteoksesta ensin oli olemassa harmoninen idea ja sointukulkuja. “Mutta kuoromusiikki vaatii aina tekstin”, Tommola sanoo mietteliäänä ja lisää: “Otan tekstivalinnat turhankin vakavasti ja siksi juuri sopivan löytäminen on usein vaikeaa.” Hänellä on tietokoneellaan tiedosto: »Tekstejä sävellettäväksi», johon hän on laittanut talteen vastaan tulleita mielenkiintoisia säkeitä. Filologiaan helposti uppoutuvan säveltäjän arkistosta löytyi myös muotonsa saaneeseen hitaaseen sointukulkuun sopiva teksti; Somnus on Ovidiuksen ylistys unen jumalalle. Tommola tunnustautuu unen ystäväksi itsekin: “Riittävä lepo on suurimpia nautintojani.”
Somnus kantaesitetään Musiikkitalossa KYL:n 70-vuotisjuhlakonsertissa 9.11.2019. Tommola on tottunut kuulemaan sävellyksiään kuorojen esittämänä, mutta Musiikkitalon pääsali kantaesityksen paikkana säväyttää. Säveltäjää vaikuttaa sykähdyttää Somnus itsessäänkin. “Harvinaisen vahvasti tuli sellainen fiilis, että nyt onnistuin. Olin lopputulokseen heti tosi tyytyväinen”, Tommola sanoo innostuen. “Usein jumiudun sävellyksen viimeistelyvaiheessa pitkäksi aikaa kohtiin, joissa näen vielä parannettavaa ja korjattavaa, mutta Somnus valmistui melko nopeasti.”Säveltämisen ohella Tommola on kokenut kuoronjohtaja ja kuorolaulaja. Poikkeuksellisen syvä ymmärrys instrumentista näkyy ja kuuluu hänen kuorosävellyksissään. Tällä hetkellä hänen johdollaan laulavat Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat ja Naiskuoro Ilona. Varajohtajana Tommola toimii Akateemisessa Laulussa ja Kampin Laulussa, joista jälkimmäisessä hän myös itse laulaa. Tommolan pohtiessa muusikkouttaan hän vaipuu mietteliääksi. Kuoronjohtajuus on vahva osa hänen musiikillista identiteettiään, mutta intohimot lienevät tyhjän nuottipaperin äärellä lyijykynä kädessä. “Minulla on sellainen olo, että minulla on eniten annettavaa säveltäjänä”, Tommola puntaroi.
Kuorot tarvitsevat säveltäjiä, jotta kulttuuri ei näivettyisi ja laulettavien teosten kaanon päivittyisi ajan saatossa. Toisaalta säveltäjät tarvitsevat kuoroja. Raadollisesti ajateltuna kuorojen tilausteokset ja sävellyskilpailut mahdollistavat säveltämiseen panostamisen. Ilman kuoroa säveltäjällä ei myöskään olisi instrumenttia.
Ennen ensimmäistä ääntä ei sävellyksestä ole olemassa mitään. Mutta valmis sävellyskin on vain kynän piirtoja paperilla tai pikseleitä nuotinnosohjelmassa. Sävellyksen musiikki on loistossaan vasta silloin, kun sen joku esittää.